Lentäviä ajatuksia

Eräs vois leikkiä ihan omilla leluillaan, saatana.
Tai pyytäis mut edes mukaan hiekkalaatikolle.
V-i-t-u-t-t-a-a, vaikkei ehkä saiskaan tai lähinnä kannataiskaan.

Vittu.

Tajusin tänään olevani valmis.
Se ajatus iski ihan yllättäen.
Vapauttavaa, jollain tavalla :)

Kuinka nyt voikaan taas olla niin kamala ikävä.
Ahdistaa olla tyhjässä kodissa ja mennä tyhjään sänkyyn.
Ei ole ensimmäinen yö yksin täällä,
mutta nyt vain on todella vahvasti tunteet pinnassa.
Nähdään jo parin päivän päästä onneksi,
tosin ei se lohduta juuri nyt.
Ehkä suurin ikävä tulee kuitenkin siitä,

On ihanaa olla aikuinen.

Ärsyttää ihmiset, jotka jaksavat jauhaa,
mutta eivät vaivaudu kuuntelemaan.

On ihanaa olla hetken yksin ja ikävöidä.
Kamalaa, mutta ihan kivaa.
Tämä aika olisi normaaleissa olosuhteissa
ehkä hieman raskaamp, mutta joulu ja loma
antavat tekemistä ja aihetta olla superiloinen.
Ja eihän kokonaisia päiviä ole kuin viisi.
Oletan keskiviikon kuitenkin olevan kaikista pahin. ikävän kannalta.
Vaikka aattona on paljon puuhailtavaa,
mutta olisi silti kiva antaa virallinen jouluhalaus
juuri silloin.
Mutta pinetä tämä on verrattuna armeija-aikaan...

Todellisuus iskee jatkuvasti tajuntaan,
ja parasta on, että se on ihanaa!
Yleensä kun noin sanoo, on se negatiivista.
Minun todellisuuteni kuitenkin on jopa paljon parempaa kuin unelmani.
Kuulostaa siirapilta, mutta totta se on.
Olen niin onnellinen.
Hyviä ystäviä, paljon kavereita, ihanat vanhemmat, opiskelupaikka,
työpaikka, paras koti ja juuri minulle täydellinen mies.

On ihanaa tietää, että joku rakastaa mua oikeasti,
vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon.

<3<3<3<3<3 hihi

Ei ehkä pitäisi jäädä miettimään muiden sanomisia,
mutta kun kyseessä on niinkin hyvä ystävä,
ja tässä tapauksessa juurikin siksi.
Eikö hän ole oikeasti huomannut?
Haluan ajatella, ettei asia ole niin, mutta en voi olla miettimättä:
onko hän ollut liian lähellä nähdäkseen?
Tai miten hän sen tuohon asiaan olisi liittänytkään...
Tai ikinä mihinkään. Huoh.
Tietäisinpä edes itse, kuinka asian haluaisin tuotavan esille.
Toisaalta, mihin sitä tarvitsen?
Miksi siitä pitäisi nyt puhua, kun ei se ole ollut puheenaiheena ennenkään.
En tiedä.
Silti ajatus kalvaa mieltäni.

Ollaan ihan perhe.
Aikuista on kiva leikkiä.
Vaik tää onkin ihan totisinta totta.
Ja silti niin kivaa :)

"Meidän koti"
Tsiih.En vieläkään tahdo uskoa tätä todeksi.
Vaikuttaa varmaan yhtä ällöpylly siirappiselta, miltä toi juoma näyttää.
Mut ihan sama, koska oon niin <3

Ei mulla muuta ku et <3
Hymyilyttää.

Kuinka voikin väsyttää näin paljon.
Nukuin 8 tuntia ja oon silti ihan nollat taulussa.
Väsymyksestä johtuen aamu ei ole ollut mikään paras mahdollinen.
Olin kireä kuin viulunkieli, eli tosi ihana tyttöystävä
ja nyt töissä kaikki menee vähän sinne päin.
V i t u t t a a.
Kaikki.
Minä.

I'M SO HAPPY I'M SO HAPPY I'M SO HAPPY I FEEL SO LUCK!!!!!!! :)))))) <3 <3 <3 <3 
hihihihi ilolla ei ole rajoja! Varsinkaan huomenna, kun pääsen hyppäämään sen syliin niin et se kaatuu ja hihihihihihii aäassjdakkjsh viel pitäs töissäki jaksaa keskittyy ja jaksaa odottaa huomiseen.

Viimeisen kerran nousin autosta halaamaan häntä sunnuntai-iltana juna-asemalla.
Viimeisen kerran jouduin katsomaan hänen loittonevaa selkäänsä itkua pidätellen.
Viimeisen kerran pyyhin kyyneleitä jo autossa pelkästä ikävästä.
Viimeisen kerran koin ammottavan tyhjyyden päästyäni kotiin,
kun tiesin, ettemme taaskaan näe moneen päivään.

Tavallaan nuo kaikki jäätävät ikävän, kaipuun ja epätoivonsekaiset tunteet olivat aika puhdistaviakin,
varsinkin näin jälkikäteen ajatellen.
Silloisina hetkinä tuntui kyllä kaikelta muulta paitsi puhdistavalta.

Hymyni on korvasta korvaan joka kerta, kun havahdun siihen todellisuuteen,
että enää on muutama päivä jäljellä!
Pelkään vain herääväni aamulla ja huomaavani kaiken olleen unta -
että onkin vasta vuosi 2007 ja kaikki tuo vielä edessä.
Mutta kuten sanottu, hyvää kannattaa odottaa
ja parasta vielä enemmän, joten enköhän senkin kestäisi.
Olen todistanut olevani sittenkin vahvempi kuin osasin kuvitellakaan.

Anything for you <3

Voi mikä ikävä! :<
Tulis jo mun luo <3

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     

Mä olen niin onnellinen.
Just nyt kaikki tuntuu rullaavan oikein kivasti.
Aina on muutamia pilviä taivaalla, mutta
pääasiallisesti kaikki on juuri niinkuin pitääkin.
Hymyilyttää.
Oon ihan <3

Ehkei se Hakunila tosiaan oliskaan niin huono vaihtoehto.
Olennaisin asia kuitenkin nyt on se yhteinen katto pään päälle.
Oiiii odotan niin kovasti sitä.
Enkä pelkästään sitä, että pääsen vihdoin kotoa pois,
vaan eniten yhteistä arkea.
Hihi, mitähän siitäkin tulee.
:)

Tsiih hyvä mieli.
Paljon parempi ku eilen.
Mutta tänään tulee kulta koko viikoksi mun luo!
Hyvää tuulta lisäävät huomiset juhlat, roadtrip Kemiin
ja se, etten joudukaan tänään pesemään ikkunoita  :)
Kaiken lisäksi saan edelleen sellasia hilpeyskohtauksia siitä,
että havahdun stressaavista mietteistäni todellisuuteen:
"Mun ei tarvitsekaan enää lukea!"
Ihan uskomaton tunne.
Kauankohan näitä kestää?
Myös se helpottaa elämääni, että suhtaudun edelleenkin
koko tähän hommaan Kaikella on tarkoituksensa-asenteella
ja Kaikki kyllä järjestyy, ennemmin tai myöhemmin-mielellä.
Tosin on mulla vielä pitkä matka siihen, että lakkaisin
murehtimasta turhia kokonaan.
Onhan siitä joskus hyötyäkin,
mutta yleensä vain ylimääräistä ahdistusta.
No, hitaasti mutta varmasti kohti mielenrauhaa.

On se kumma, kuinka tie kuljettaa ihmistä.
Kun näen pienen lapsen, en voi olla miettimättä,
mistä hän löytää itsensä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kun näen vanhuksen, en voi olla miettimättä,
missä hän on ollut kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

Koskaan ei voi tietää, minne päätyy,
mutta vaikka uskonkin kohtaloon (kuten olen monesti todennut),
voi jokainen omilla teoillaan vaikuttaa kulun suuntaan.
Silloin tällöin vaatii kovaakin ravistelua tajutakseen,
kuinka väärillä tavoilla on haluamaansa suuntaan pyrkinyt.
En tiedä, minne päädyn, mutta aion yhä enemmän
yrittää omien tekojeni avulla päätyä sinne, missä itseni näen-
ja ennen kaikkea missä toivon kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua olevani.

   

ps. olen yllättävän rauhallinen siihen nähden, että kokeeseen on enää neljä kokonaista päivää tämän jälkeen. Se johtunee ottamastani asenteesta, että jos ei nyt niin sitten joskus kuitenkin. Uskon tällä kertaa aivan vilpittömästi siihen, että asiat kyllä järjestyvät, tavalla tai toisella. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että olen löytänyt tälläkin tavalla ajattelevan puolen itsestäni. Kiitos siitä kuuluu eräälle, joka asian niin hyvin ilmaisi.

Nyt on menny jotenki ihan kamalasti rahaa.
Suurimpia rahareikiä bensa, matkakortti, kampaaja ja lääkäri.
Ihan aiheellisia kaikki, mutta silti.
Varsinki vituttaa, että menin lataamaan TURHAAN matkakorttiin aikaa 60€:lla.
Olin ihan unohtanu, että en oo juurikaan käyny töissä, paitsi valmentamassa
ja sielläki vähemmän ku yleensä lukemisen takia.
Mun tilin saldo oikeesti itkettää mua,
vaikka okei, joku saattais siitä olla hyvinkin innoissaan,
mutta mulla on omat tavoitteeni ja nyt oon siihen nähden pahasti miinuksella.
Ja nyt tuli vielä se autovakuutusmaksukin maksettavaksi.
Paska.
Onneks kohta on pääsykoe ohi ja pääsen töihin.
Nyt on pakko pitää kukkaron nyörit todella tiukalla.
En muista, milloin viimeks olis tilanne ollut näin huono.
Mutta millä rahalla mä maksan kesävaatteet?
Eikä tää ole mikään "siis daa tarviin uusii vaatteit",
vaan tarvitsen oikeasti, sattuneesta syystä.
Plus viime kesän kengät on puhkikuluneet, joten nekin olis välttämättömyys,
ellen halua sitten paljain jaloin kulkea.
 
Onneks sentään Joonas tulee tänään <3

Onni on pienten hyvien tekojen kokonaisuus.
<3

ps. ihana huomata, kuinka vieläkin perhosia lentelee vatsassa, kun vain ajatteleekin toista.